Uuden edessä

Tätä kirjoittaessani elämme lokakuun puoltaväliä. Kaksi ja puoli kuukautta ja uusi Agricolan suomalainen seurakunta aloittaa toimintansa.

Uuden edessä on monenlaista hämmennystä. Moni kokee surua siitä, että aiempi kotiseurakunta katoaa seurakuntien kartalta. Uusi seurakunta tuntuu jotenkin kaukaiselta.

Mieleni tekisi rauhoitella. En sitä kuitenkaan tee. En tee, koska muutokset tntuvat aina ja niin kauan kuin ei ole kokemusta uudesta tilanteesta - on olo epävarma. 

Kirkot säilyvät. Tutut työntekijät säilyvät - elleivät sitten ihan muista syistä siirry muihin tehtäviin tai eläkkeelle. Ystävät seurakunnassa säilyvät. Monet tutut kokoontumisen muodot säilyvät.

Mutta on varmasti paljon uuttakin. Jumalanpalveluksissa tapaa uusia pappeja ja kanttoreita. Jumalanpalveluksen muodot ja ajankohdat voivat niin ikään muuttua. Seurakunnan hallinto muuttuu. 

Toiveeni on, että edelleen löydät oman paikkasi uudessa seurakunnassa. Lopulta seurakunta on aina siellä, missä seurakuntalaiset ovat. Seurakunta toimii siellä, missä seurakuntalaiset toimivat. Kutsumuksemme kristittyinä ei muutu rakenteiden muuttuessa. 

Vaikka uutta seurakuntaa on ahkerasti suunniteltu, rakenteita päivitetty - silti vasta arkinen seurakuntaelämä lähivuosien aikana osoittaa, millainen uudesta Agricolan seurakunnasta tulee.

Mikael Agricola - Pernajan poika - opetti suomalaiset kirjoittamaan suomea. Hän keksi sanoja, ilmaisi asioita uudella tavalla. Toivon, että jatkamme samassa hengessä ja uskallamme luoda uusia tapoja ilmaista yhteistä uskoamme.

Näissä mietteissä kohti uutta Agricolan suomalaista seurakuntaa.

 

Seppo Apajalahti

Agricolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra 1.1.2019 lukien.

Iltahämärä